Teeskentelevä tattari



Fagopyrum esculentum eli viljatattari.

Kuten jo otsikko toteaa, tattari ei kuulu perinteisiin vilja-kasveihin samalla tapaa kuin esimerkiksi maissi ja hirssi sekä tutummat kotimaiset vilja-kasvit, jotka kaikki kuuluvat heinäkasveihin. Heinäkasvit ovat yksisirkkaisia kasveja, kun taas tattari kuuluu kaksi-sirkkaisten tatarkasvien heimoon, kuten myös raparperi. Sitä kuitenkin käytetään vilja-kasvien tapaan samoin kuin myös kvinoaa ja amaranttia, jotka molemmat ovat myös valeviljoja (pseudo cereal). 

Tattarin kulttuurihistoriaa

Tattarin viljely alkoi tuhansia vuosia sitten todennäköisesti jossain päin Kaakkois-Aasiaa, jossa sen esi-isiä elää yhä villeinä. Todennäköisin alkuperä on Kiinassa, Yunnanin maakunnassa. Sieltä viljely levisi Keski-Aasiaan ja aina Eurooppaan saakka.  Kiinassa sitä on viljelty viimeistään 2600 eaa ja Japanissa ehkä jo 4000 eaa (siitepölytutkimuksen tulos).

Läntisessä Euroopassa ja myös Suomessa viljely alkoi kuitenkin vasta 1400-luvulla. Suomeen kasvi levisi todennäköisesti Keski-Venäjältä (pdf).  Itä-Euroopassa viljely oli alkanut muutama vuosisata aiemmin. Mongolit olivat tuoneet sen mukanaan 1300-luvulla valloittaessaan suuret osat Venäjää. Tuolloin tattaria kutsuttu usein saraseeni viljaksi tai turkkilaiseksi jyväksi. Meillä tattarin viljely oli osa itäistä kaskiviljelyä.  Laajimmillaan viljely oli 1700-luvulta 1800-luvun puoliväliin. Hollantilaiset veivät aikoinaan viljelyn myös Pohjois-Amerikkaan, jossa tattariletut ovat suosittuja.

Sobanuudeleilla herkuttelua.

Euroopassa tattari-pannukakut tai -letut tunnetaan Ranskasta Venäjälle. Tutuimpia tattarilettuja lienevät venäläiset blinit. Kannaksen Karjalassa on valmistettu tattarista rieskaa. Tattaripuurokin on suosittu herkku ja sitä käytetään bulgurin ja riisin tapaan lisäkkeenä.

Japanissa tattarista eli sobasta valmistetaan perinteisiä nuudeleita, joista valmistetaan joko vehnän ja tattarin seoksesta tai puhtaasta tattarista. Pohjois-Italiassakin tattarista tehdään paikoin leveää pastaa (pizzoccheri) ja risoton tapaista ruokaa. Intiassa tattari on paikoin suosittua paastoruokaa, koska sitä ei viljojen tapaan ole kielletty hinduilta heidän paastonsa aikana.


Fagopyrum tataricum eli rikkatatar.

Tattarit ovat itseasiassa kaksi eri kasvia: tavallinen tattari eli Fagopyrum esculentum ja siberialainen tattari eli Fagopyrum tataricum, joka tunnetaan meillä nimellä rikkatatar. Rikkatatar on meillä viljellyn tavanomaisen tattarin lähisukulainen, jota on käytetty samalla tavoin. Molempia on meilläkin viljelty aikanaan ruuaksi. Harvinaisempi on Pohjois-Intian Kashmirissa viljelty Fagopyrum kashmirianum (pdf).

1900-luvun alussa Venäjä oli ylivoimaisesti suurin tattarin tuottaja, mutta Neuvostoliiton aikana tuotanto väheni ja nykyään se kilpaileekin Kiinan kanssa melko tasaväkisesti ykkössijasta.

Tattarin terveellisyydestä

Tattari on tuttu gluteenittoman ruokavalion noudattajille. Tattari on muutoinkin terveellinen viljankorvike. Sen proteenipitoisuus on korkea 13-17% (pdf) ja koostumus hyvälaatuinen. Kuidun määrä on noin 6-8% ja suurin osa siitä on liukoista. Erityisesti tattarissa esiintyvää rutiini nimistä flavonoidia on tutkittu paljon. Se sijaisee kuitenkin tattarin kuoriosassa, eikä sitä ole enää kuoritussa tattarissa. Tattari on kuitenkin hyvä antioksidantin lähde ja sen katsotaan alentavan kolestorolia (pdf).